
Niin, tauko on ollut pitkä ja kadun. Töihinpaluu on sekoittanut sisäisen blogauskelloni ja pari viikkoa humahti huomaamatta. Ufoja on kuitenkin tällä välin kertynyt ihan kiitettävä määrä ja ajattelinkin tahalleen kuvata ne kaikki kerralla maksimoidakseni vaikutuksen. Yritin suhtautua lipsumiseen huumorilla eli välttää ressaamista, joten laitoin teokset jonoon, otin hyvän asennon ja kameran eli siinä niitä nyt olisi. Harmaa salaisuus lepää puikoilla myös, mutta sen annan ilmi vasta ensi viikolla.

Tässä olisi tulossa Cyanille välihaalarin lahje. Pitäisi opetella tekemään muistiinpanoja, koska en enää kykene palauttamaan silmukkamääriä mieleen ja vetelen ohjetta päästä valmistumisen tahtiin. Tai vieläkin parempaa, voisi tehdä työn aina loppuun ennen uuden aloittamista. (No ihanku tekisin.)

Purin
Katla-sukat hitaan etenemisen ja ankean joustimeni vuoksi. Aloitin purkulangasta saman tien
Zombeja ja nämä edistyvätkin aika hyvin. Käytiin viime viikonloppuna ihmettelemässä Synskin korvatulehdusta ensiavussa ja odottelu kului joutuisasti näitä työstäessä.
Sanokaa, että Tennessee kutistuu pesussa? Vai oliko se niin, että puuvilla tahtoo ennemmin löpsähtää. Pahus. Sukka on inasen väljä kumpaankin suuntaan. Aloitin ensimmäistä kertaa kärjestä ja arvioin kantapään paikan puoli senttiä metsään. Kyllä näitä siitä huolimatta voi pitää. Pujotan yläreunaan kuminauhan.

Ihanaa, kun sain syyn neuloa itselleni
En Pointet! Töissä paleltaa eivätkä edes villasukat riittäneet, joten neuloin tossut kaksinkertaisesta hahtuvasta ja huovutin koneessa. Kivampi soitella, kun ei tarvitse värjöttää. Neuloin lapsen tossujen silmukkamäärillä ja aikuisen mitoilla. Onhan ne vähän leveät ja munttoset, mutta tykkään niistä silti. Tekisi mieli tehdä toiset yhdellä säikeellä. Vai saisiko humputtaa ihan sitä Tovea?

Ennen huovutusta.

Äidin
Paraphernaliat jatkavat ähötystään. En tykkää tuosta väristä enkä kuviostakaan, mutta onneksi äiti ei ole niin kranttu ja suostuu ottamaan ne vastaan. Jos jouluksi vaikka saisin valmiiksi? Aion joskus tehdä itselleni tuolla mallilla sukat, tykkään. Se on kyllä satavarma, että lanka on niissä yksivärinen.

Näistä villiksistä ei ole kovin lapsille kertomista tässä vaiheessa. Ellei joku lapsi sitten tahdo kuulla, että silmukoita on 80 ja että kokeilen kumilangan neulomista joustimeen. Se on muuten tosi ihanaa neulottavaa. Vai miten se oli. Kuvassakin näkyy, millaiselle sykkyrälle se änkeää. Toivon, että kumilanka ratkaisee villisten väsähtämisongelman, sillä hamstrasin sitä poistosta kolme rullaa ahneuspäissäni tietämättä ollenkaan, onko siitä mihinkään.
edit: kumilanka toimi jonkin aikaa. Väsähti lopulta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti